Maksan nyt ansiotuloistani huomattavasti vähemmän veroa kuin neljännesvuosisata sitten.
Olin opiskellut hitaasti ja boheemisti – siellä sun täällä ja ulkomaillakin – mikä ei kansantalouden näkökulmasta tuolloinkaan ollut toivottavaa. Koin kieltämättä epäoikeudenmukaiseksi, että maksoin vastavalmistuneena ammattilaisena palkastani veroa noin 40 prosenttia.
Sittemmin veroasteeni on pienentynyt koko työurani ajan. Maksan myös yritykseni tuloksesta veroa vähemmän kuin koskaan ennen.
***
Mihin pohjautuu se eetos, että veroasteen pitäisi olla aina vain pienempi? Kenen yrittämisen tai toimeliaisuuden halua pienentää se, että veroja pitää maksaa?
Yritykset hyötyvät kaikesta, mitä verorahoilla tuotetaan. Sti-öljy-yhtiön omistaja totesi taannoin, ettei yritysveroprosentin suuruus vaikuta hänen yrityksensä investointeihin juuta eikä jaata. Ruotsalaiset yritykset maksavat enemmän veroa kuin suomalaiset, ja silti ruotsalaisella yhteiskunnalla menee paremmin kuin meikäläisellä. Tai ehkä juuri sen vuoksi. Virossa yritysveroprosentti on 21.
Yritysveron EU-keskiarvo on 22,39 (v. 2014); keskiarvoon vaikuttavat muun muassa sellaiset alhaisen yritysveron maat kuin Irlanti, Bulgaria, Latvia ja Liettua.
Itse katson, että maksan sekä pienyrittäjänä että palkansaajana mieluusti nykyistä enemmän veroa, jos sen avulla voin varmistaa, että äitini saa laadukasta syöpähoitoa tai isoäitini inhimillistä dementiahoitoa.
***
Lapsilisän leikkaus on periaatteellisesti kimurantti asia. (Oma lapseni täytti 17, eikä hänestä enää makseta lapsilisää; kummallinen muuten tuo 17 vuoden ikäraja, kun suuri osa sen ikäisistä vielä asuu vanhempiensa/vanhempansa kanssa. Isäni puolestaan kertoi, että kun minä olin teini, lapsilisä loppui 16-vuotiaana – heti oppivelvollisuuden jälkeen siis.)
Kun minusta tuli äiti, keskusteltiin silloinkin lapsilisän määräytymisestä tulojen mukaan. Olen aina ajatellut, että lapsilisä olisi yhteiskunnassamme universaali oikeus: lapsi on samanarvoinen, syntyypä hän vähävaraiseen tai varakkaaseen perheeseen. Näin ajattelen edelleenkiin, vaikka totta on, että noin kymppi kuussa vähemmän/lapsi vaikuttaa yhden tienaavan aikuisen perheeseen huomattavasti enemmän kuin perheeseen, jossa on kaksi vanhempaa ja kummallakin työtä. Hyvin ansaitsevan tai varakkaan perheen elintasolle lapsilisillä ei ole käytännön merkitystä; ne ovat kiva lisä, jonka voi sijoittaa vaikkapa rahastoihin tai ulkomaanmatkaan.
***
Mistä siis valitankaan? Siitä, ettemme uskalla kokeilla, millaisia vaikutuksia veroasteen nostolla voisi olla. Miten paljon paremmin voisimme, jos maksaisimme veroa enemmän? Miten paljon taloudellinen toimeliaisuus todella vähenisi, jos keski- ja hyvätuloiset maksaisivat veroa enemmän ja voittoa tuottavat yritykset samoin? Verorahoilla on tuotettu Suomeen paljon hyvää – esimerkkeinä koulutus, päivähoito, erikoissairaanhoito, liikenne, tietoliikenne, vähäinen korruptio sekä yrityksille myönnetyt t&k-tuet ja edulliset tonttimaat.
Lopuksi paljastan, että erosin Veronmaksajain Keskusliiton jäsenyydestä muutama vuosi sitten. Katsoin, ettei järjestön edustama ajattelu edistä minun eikä Suomen etua. Suomen Yrittäjien jäseneksi en ole koskaan halajannut – samasta syystä.