Suomen Lehdistön päätoimittaja Riikka Virranta otti yhteyttä ja pyysi minua vastaamaan kolmeen kysymykseen. Vastaukseni julkaistiin lehden Kolmesta poikki -palstalla numerossa 3/2018.
Onko uutiskieli alkanut lainata liikaa kolumneilta tai featurelta?
Juttutyypit eivät ole tarkkarajaisia, ja yksittäisessäkin jutussa, myös uutiseksi tarkoitetussa, voi olla piirteitä useasta juttutyypistä. Siksi myös kielelliseen ilmaisuun on tullut moninaisuutta. Uutisen olemusta voisi toimitustyössä terävöittää. Se heijastuisi kieleenkin.
Pitäisikö uutisten ilmaisussa pyrkiä tiukasti neutraaliuteen? Miksi? Miksi ei?
Korostetunkin neutraalia ilmaisua voisi kokeilla ja seurata lukijoiden reaktioita. Osa nykylukijoista tulkitsee uutisenkin mielipiteelliseksi, mikä johtunee paitsi itse tekstistä myös silmäilevän lukutavan yleistymisestä sekä lukutaidon ja luetun ymmärtämisen heikkenemisestä.
Miten uutisten luotettavuutta voitaisiin parantaa?
Tarkentamalla tiedonhankintaa, mikä jo itsessään tuottaa täsmällisempää kieltä. Otsikko vastaamaan sisältöä. Huomio demonstratiivipronomineihin (tässä, siinä jne.), joilla on taipumus siirtyä haastateltavan puheesta tekstiin ja joiden viittauskohdetta lukijan on työlästä löytää.
Suomen Lehdistö on Sanomalehtien Liiton julkaisema ajankohtaislehti media-alan ammattilaisille. Lehden Kolmesta poikki -palsta julkaisee kolmen ammattilaisen näkemyksen ajankohtaisesta aiheesta. Uutiskielen neutraaliuteen ottivat kantaa myös Uutissuomalaisen toimittaja Sari Vanninen ja Helsingin Sanomien kielenhuollosta vastaava toimittaja Ville Eloranta.