Aarre juttuarkistostani: Nobelisti Bengt Holmströmin haastattelu vuodelta 1992

Löytyihän se lopulta, varaston perimmäisestä nurkasta: Sofwin-lehti, johon olin freelancer-polkuni alussa vuonna 1992 kirjoittanut haastattelujutun Bengt Holmströmistä.

Sofwin-lehti oli Software Invest Oy:n asiakaslehti, jonka päätoimittaja oli yhtiön omistaja Tapio Laakso, nyt jo edesmennyt liikemies ja akateemisesti suuntautunut yrittäjä.  Juttuidea tuli häneltä.

Holmström, joka tuolloin oli sapattivapaalla Yalen yliopistosta ja työskenteli vierailevana professorina Helsingin kauppakorkeakoulussa, sanoi jutussani muun muassa näin:

“Meidän on siedettävä toisinajattelijoita, sillä tämän päivän toisinajattelija saattaa olla tulevaisuuden näkijä.”

“Kun ihminen saa yliopistollisen peruskoulutuksen avulla hyvän pohjan, hän oppii myös niksit.”

“Konsultti- ja gurutasolla syntyy vuoden tai viiden vuoden villityksiä, jotka usein osoittautuvat kupliksi. Historia on osoittanut, etteivät mitkään 〈liikkeenjohdon gurujen esittämät〉 temput ole yleispäteviä.”

“En usko sellaiseen yrityksen hallitukseen, jossa istuu pelkästään professoreja, mutta on hyvä, jos yksi kymmenestä on akateeminen.”

“Kauppakorkeakoulussa ei pidä opettaa niksejä. Sen on oltava koulu, joka pyrkii ymmärtämään käytäntöä ja vaihtelevia tilanteita. Ammattikorkeakoulujen riski on siinä, että yksi koulu keskittyy käytäntöön ja toinen taas teoriaan. Hedelmällistä vuorovaikutusta ei silloin synny.”

“Kun ihminen saa yliopistollisen peruskoulutuksen avulla hyvän pohjan, hän oppii myös niksit.”

“Opiskelijoiden ehdotuksia on syytä kuunnella, mutta heidän usein lyhytnäköiset intressinsä eivät saisi liikaa painottua.”

Neljännesvuosisata sitten tallensin juttuni lerpuiksi kutsutuille levykkeille, joita en enää löydä, valitettavasti. Onneksi painettu lehti löytyi #äläheitämitäänpainettuapois, ja niinpä pystyin jäljentämään jutun tähän blogiini. Valistumaton arvaukseni on, ettei Holmströmistä vielä tuohon aikaan juttuja suomalaismediassa usein kirjoitettu. Nautinnollisia lukuhetkiä!

 

Professori Bengt Holmström:

LIIKEMIES EI PÄRJÄÄ PELKILLÄ NIKSEILLÄ

Bisnesmies tarvitsee menestyäkseen aina yleisliiketaloudellista sivistystä, joka auttaa ymmärtämään ympäröivää maailmaa. Bisnkeskoulutukseen sisältyvä käytännön ja teorian välinen jännite olisi käännettävä hedelmälliseksi vuorovaikutukseksi, sanoo Helsingin kauppakorkeakoulun professori Bengt Holmström.

Amerikkalaisen liikemieskoulutuksen luonne muuttui ratkaisevasti 1960-luvulla ammattikoulumaisesta akateemiseksi. Painopiste siirtyi käytännön taidoista ymmärtämiseen, teoreettiseen lähestymistapaan. Taustalla oli tarve parantaa liikemieskoulutusta ja management-taitoja. Uuden liikemieskoulutuksen viitekehys haettiin taloustieteestä.

Uudenlainen suuntaus synnytti bisneskouluihin jännitteen: toisella puolella olivat  taloustieteilijät, toisella käytännön puolustajat ja käyttäytymistieteilijät.

Teoria ja käytäntö ovat sen jälkeen aaltoilleet yhdysvaltalaisessa liiketaloustieteessä. 1980-luku oli taloustieteen kasvuaikaa. Bengt Holmströmin mukaan näyttää siltä, että 1990-luvulla alkaa jälleen käytännön taitojen korostaminen. Japanin talous on ajanut USA:n ohi, ja nyt amerikkalaiset etsivät vikaa liian teoreettisesta koulutuksesta. Kyse on kuitenkin varsin marginaalisesta muutoksesta oppisuuntien välillä, sillä teoria on yhä vahvassa asemassa Yhdysvalloissa.

Esimerkiksi Harvardin bisneskoulun case-pohjainen opetus on aina ollut käytäntöorientoitunutta, mutta sielläkin on nyt oivallettu, että myös teoriakehikkoa tarvitaan.

Opiskelijat ovat valmistuneet Harvardista taskussaan tuhansia spesifejä käytännön reseptejä. Ympäröivä maailma, käytäntö, on  kuitenkin monimutkainen ja muuttuva, minkä vuoksi ongelmia ei voi ratkaista pelkällä reseptikokoelmalla.

Korkeakoulu ymmärtää käytäntöä

Bengt Holmströmin mielestä käytännön ja teorian ristiriita pitäisi kääntää hyödylliseksi vuorovaikutukseksi. Käytännön ymmärtäminen on edellytys hyvälle teorialle. Akateemisen tarkastelutavan tehtävä on kouluttaa opiskelijat tiettyyn ajattelumalliin, jota he työelämässä soveltavat ja antaa heille linssit, joiden läpi he maailmaa katselevat.

– Kauppakorkeakoulussa ei pidä opettaa niksejä. Sen on oltava koulu, joka pyrkii ymmärtämään käytäntöä ja vaihtelevia tilanteita. Ammattikorkeakoulujen riski on siinä, että yksi koulu keskittyy käytäntöön ja toinen taas teoriaan. Hedelmällistä vuorovaikutusta ei silloin synny.

Holmström suhtautuu nykyisin varovaisesti opiskelijoiden mahdollisuuteen vaikuttaa korkeakoulupolitiikkaan, vaikka kuuluukin itse siihen sukupolveen, joka äänekkäästi vaati demokratiaa yliopistoihin.

– Opiskelijoiden näkökulmasta olisi tietysti parempi, jos opettajat paneutuisivat pelkästään opettamiseen. Se johtaisi kuitenkin siihen, että  pätevät opettajat ajan oloon loppuisivat. Opettamisen lisäksi korkeakoulun on kehitettävä teoriaa ja tutkittava käytäntöä. Opiskelijoiden ehdotuksia on syytä kuunnella, mutta heidän usein lyhytnäköiset intressinsä eivät saisi liikaa painottua.

Japanilaiset ovat ratkaisseet liiketaloudellisen koulutuksensa lähettämällä opiskelijoita Yhdysvaltoihin. Saksassakaan ei ole tunnettuja bisneskouluja.

– Jospa saksalaiset ovatkin hyviä johtajia sen vuoksi, ettei heitä kouluteta liikemiehiksi. Saksan tapaus on ehkä osoitus niksikoulutuksen tarpeettomuudesta: kun ihminen saa yliopistollisen peruskoulutuksen avulla hyvän pohjan, hän oppii myös niksit.

Professori on yrityksen kriittinen ääni

Yhdysvaltalaisen Yalen yliopiston professuurista sapattivuotta kotimaassaan Suomessa viettävä Bengt Holmström on itse kiinnostunut käytännöstä ja siitä, miten teoreettiset kuviot sopivat reaalimaailman. Käytännön ongelmiin hän perehtyy keskustelemalla yritysjohtajien kanssa.

– Yritystä vetävällä ei yleensä ole aikaa miettiä. Nopea päätöksenteko ei salli etsiä tarpeeksi tietoa päätöksen pohjaksi. En usko sellaiseen yrityksen hallitukseen, jossa istuu pelkästään professoreja, mutta on hyvä, jos kymennestä hallituksen jäsenestä yksi on akateeminen. Professorin tehtävänä on toimia yrityksen kriittisenä äänenä.

Gurujen kunnioitus vie usein harhaan

Amerikkalaisen management-koulutuksen ongelmana Holmström pitää kaikenlaisten gurujen ja ihmemiesten kritiikitöntä ihailua.

– Konsultti- ja gurutasolla syntyy tämän vuoden tai vaikkapa viiden vuoden villityksiä, jotka usein osoittautuvat kupliksi. Ihmeiden tekijät ja pelstajat esittävät yleispäteviä reseptejä siitä, miten huonoista yrityksistä saadaan hyviä. Historia on kuitenkin osoittanut, etteivät mitkään temput ole yleispäteviä.

Rahoitusteoriat unohdettu Suomessa

Suomalaisen liiktaloudellisen koulutuksen puutteena Bengt Holmström pitää rahoituksen unohtamista. Alkuun muoti-ilmiöinä syrjityt rahoitusteoriat ovat nyt keskeisiä asioita amerikkalaisessa bisneskoulutuksessa.

– Rahoitusteorioiden laiminlyönti on ollut Suomelle kallis, vaikkakin inhimillinen erehdys. 1970-luvulla ajateltiin, että suomalainen liiketaloustiede olisi jotain erilaista kuin se, jota muualla maailmassa harjoitettiin. Tutkijoiltahan odotetaan usein myös tulevaisuuden ennustamista. Meidän on siedettävä toisinajattelijoita, sillä tämän päivän toisinajattelija saattaa olla tulevaisuuden näkijä.

 

Ph.D Bengt Holmström on toiminut Yalen yliopiston professorina vuodesta 1983. Nyt hän viettää sapattivuotta Helsingin kauppakorkeakoulun vierailevana professorina. Hänen tutkimusalueitaan ovat muun muassa organisaatioteoriat, palkkaukseen ja kannustinjärjestelmään liittyvät kysymykset, yritysstrategiat ja rahoitusmarkkinat.

Kirjoittaja: Sari T. Tiiro

Juttu on julkaistu Software Invest Oy:n Sofwin-asiakaslehdessä 1/1992.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Leave a Reply