Lukeminen vähenee, ja erityisesti alle 24-vuotiaiden joukossa. Äidinkielen opettajien mielestä lukioiden uudistuva opetussuunnitelma voi johtaa siihen, että koulusta selviää lukematta ainuttakaan kaunokirjaa. (HS 6.5.2015.) Mutta lukevatko aikuisetkaan?
Kävin läpi Talouselämä-lehden alkuvuoden numeroiden Uratie-haastattelujuttuja, jotka listaavat myös urallaan edenneiden harrastukset: 50 johtajasta tai asiantuntijasta 12 kertoi harrastavansa lukemista tai kirjallisuutta. Noin neljännes siis. Yksi heistä tarkensi harrastavansa nimenomaan ammattikirjallisuuden lukemista.
Kolmella haastatellulla (6 %) lukeminen oli harrastuslistan ensimmäisenä. Nk. yleisen journalistisen elämänkokemukseni mukaan toimittaja listaa haastateltavan harrastukset juttuunsa siinä järjestyksessä kuin haastateltava ne itse kertoo.
Suomalaiset pojat lukevat vähemmän kuin tytöt, ja ero poikien ja tyttöjen lukutaidossa on venähtänyt suuremmaksi kuin missään muussa OECD-maassa – poikien tappioksi (Lukukeskus 17.3.2015). Talouselämän Uratie-haastateltaviksi oli valikoitunut 31 miestä ja 19 naista. Miehistä lukemista tai kirjallisuutta harrasti seitsemän ja naisista viisi; suhteelliset osuudet 23 % ja 26 %.
”No, eihän se ihme ole, etteivät johtajat harrasta lukemista. Hehän joutuvat lukemaan työssään niin paljon”, tuumasi tuttava, eläköityvä matematiikan opettaja (mies), joka itse on aina lukenut lähes kaiken joutoaikansa – myös kaunoa. Totta, raportteja ja katsauksia varmasti piisaa, mutta oletko nähnyt pomosi romaanin tai runojen äärellä – tai kuullut hänen puhuvan niistä?
Fiktion lukemisen on todettu parantavan muun muassa vuorovaikutus- ja empatiakykyä (New School for Social Research, 2013) ja päättelytaitoa. Eivät lainkaan pöllömpiä kyvykkyyksiä työelämässä.
Ja vielä pari huomiota Uratie-otoksestani: 50 haastatellun joukkoon osui kuusi (12 %), joiden harrastuslistassa oli pelkästään nk. henkisiä harrastuksia eikä lainkaan liikuntaa tai urheilulajeja. Golfia ilmoitti harrastavansa kahdeksan (16 %).