Olen ollut sekä Vallan linnakkeen että Newsroomin fani. Kumpaakin tv-sarjaa on kehuttu, mutta nyt olen alkanut tuntea oloni epämukavaksi niiden ääressä: ilkeilyä, juonittelua, kateutta, kompleksisia ihmissuhteita.
Tällaistako on elo nykyajan työpaikoilla – modernia muunnelmaa Borgioista? Vai vain tanskalaisen politiikan ja amerikkalaisen median työyhteisöissä?
Mutta on tv:ssä toisenlaisiakin työyhteisökuvauksia. Hakekaa kätilö! -draamasarja saa minut itkemään, ja siksi en jätä yhtään jaksoa väliin.
Kätilöiden kanssa sydämeni pakahtuu: työyhteisö, joka tukee, luottaa, arvostaa ja pitää huolta – ja nk. loppuasiakkaatkin arvostavat.
Työläisyhteisöön sijoittuvaa BBC-sarjaa on kiitetty laajasti, ja Britanniassa se on kerännyt jopa enemmän katsojia kuin kartanoelämän kuvaus Downton Abbey. Meikäläisessä medianäkyvyydessä se on kuitenkin jäänyt mediaseksikkäämpien varjoon. Siksikö, että se kuvaa naisten muodostamaa työyhteisöä, joka pyrkii yhdessä tekemään hyvää ja myös onnistuu siinä?
Epäonnistumisia, tuskaa ja epävarmuutta mahtuu kätilöidenkin (työ)elämään. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse jäädä murheissaan yksin tai joutua sysätyksi työyhteisön ulkopuolelle.
Hakekaa kätilö! (Call the midwife) perustuu Jennifer Worthin muistelmateokseen, joka muun muassa Seinäjoen kirjastossa on ollut kymmenen varatuimman kirjan joukossa. Vanessa Redgraven kypsään ikään ehtinyt ääni tv-draaman Jennifer-kertojana johdattaa katsojan hypnoottisesti maailmaan, jossa lempeys vallitsee.
Itkettää, ihanasti.
P.S. Ylen kanavilta tulee näinä päivinä lähes solkenaan kiinnostavaa katsottavaa, ja kaiken kukkuraksi ulkomaisia laatusarjoja pystyy katsomaan myös YLE Areenassa. Myöhäiset illat, kun muut nukkuvat, ovat minulle parasta Areena-aikaa; läppäri päälle ja kuulokkeet korviin. Maksan Yle-veroa mieluusti.